Noniin, pääsinkin nopeasti tämän osan kimppuun :D Olkaa hyvät ;;>>>

 

"Mitä teidän täytyy kertoo meille?", veljeni odotti kyllästyneenä, jotta saisi avaimet.

"Tuota..", isäni aukaisi suun, kunnes äitini laittoi tämän käden sen eteen.

"Juu, eli tänään me ei katsota telkkaria!", äitini sanoi vapisten.

"Jaha, saisinksmä nyt ne avaimet?", veljeni kysyi kärsimättömänä.

"Tietenkin!", äitimme hymyili leveästi.

Isä katsahti äitiämme vihaisesti, ja murahti: "Tänäänhän tulee jalkapallon MM-kisat!"

"Nii-in tulee, mutta katso ne vaikka uusintana, tai miten haluat. MUTTA TÄNÄÄN ETTE KOSKE TELEVISIOON!", äitini huusi karjuen osaksi isälle, osaksi koko perheelle.

Kaikki pyöräyttivät äidille silmiään.

 

**

Muutaman minuutin kuluttua:

 

"Mitähh! Täähän on sairaan makee kämppä!", siskoni hyppäsi innostaan, ja rupesi heti juoksemaan.

Olihan kämppämme ihan kiva, siihen kuului 7 huonetta, jotka olivat äärimmäisen isoja. Parveke kuului myös "luksukseen", mutta ikkunoita ei ollut missään.

"Missä ikkunat o?", kysyin ihmetellen.

Äitini vilkaisi minua, mutta katsoi sitten parvekkeelle.

"Tämä kämppä kaipaa remonttia, mutta sisustus odottakoon huomiseen", äitini hymyili kiusallisen ivallisesti.

Otimme mukaan vain 3 patjaa, television, ja läppärin + läppärin kaikki tarvittavat johdot.

**

Kului puoli tuntia.

Menin heti siskoni jälkeen läppärille. Vuorottelimme sitä ajottain. Veljeni meni heti ulos isän kanssa tutustumaan paikkoihin.

"Tähh? 10 uutta sähköpostii!", ihmettelin itsekseni ääneen.

"Mitäh? Mulla oli vaan yks serkulta, joka lähetti terkkuja Austraaliast, siis meinaan mun isän veljen poikaa..", siskoni kiusasi minua tahalteen kateudesta.

Tönäisin siskoani kauemmas.

"Mutsi, mä meen Valtterin ja "iskän" perää, me tullaa sit yhes takasi.", siskoni sanoi nopeasti äidillemme.

"Mutta ethän sinä löydä tästä isosta kaupungista heitä!", äitimme sanoi huolissaan.

"No tuu sä sit mukaa, nähtäis uusii paikkoi.", siskoni sanoi kysyen (kuullostaa järkevältä, tiedän :D::D)

"Noohh.. Enköhän sitten tule, mutta Daina jää katsomaan paikkoja!", äitini sanoi.

"Miks? Aijjoo, sopii mulle. Mähän oon koneel.", sanoin _ei_keskittyneesti.

"Ok, nähää!", siskoni hymyili, ja sieltä he sitten lähtivät äitini kanssa.

Katselin sähköpostejani, ja kaikki olivat kavereiltani. Kyynel tuli silmääni, kun tokihan minulle tuli ikävä muistoja, ja kavereitani.

--

 

Avasin hetken itkuni jälkeen messengerini (mesen :--D)

Näin, että paikalla oli poikaystäväni, taino ehkä eksä, jos sanotaan tarkasti.

Kutsun tätä nyt Mikoksi (oikea nimi), koska en osaa oikein sanoa, onko tämä poikaystäväni vai eksäni.

Mikko lähetti heti mesen kautta viestin minulle:

"daina! mis vitus sä oot? mestois on iha hito tylsää. pääsetsä tänää meil? yöks vaik?", Mikko kysyi viestin avulla.

Vastasin itkien:

"kulta, tota.. me ollaan muutettu toiseen kaupunkii, sori kun en oo kertonu. tiiän, et tää ei oo sulle helppoo, mut viel vaikeempaa tää on mulle. tääl on ihan paskaolo, vaik tää kämppä onki iso! mut tääl hei ei oo ees ikkunoit! sori, tiiän, et sä jätät mut!", painoin entteriä.

Tuli viiden minuutin hiljaisuus.

"huhuu, ooks sä siel?", kirjoitin.

"joooo oon. mä tos pähkäilin noi seittemän minaa, et ei tää meidän 'suhde' toimi, jos sä asut jossain toises paikas, kaukan, ja mä tääl.", Mikko kirjoitti takaisin hitaasti ja harkiten, ainakin luulin niin.

"nii, onha se totta, mut mä en kestä, jos sä jätät mut!", kirjoitin itkien enemmän ja enemmän sekuntti sekuntilta.

"Mikko on offline-tilassa.", luin.

Kuului ovikellon sointia "Tinktonk"

Kirjauduin ulos mesestä, ja juoksin ryntäen ovelle.

Katsoin oven reiästä, siellä ei näkynyt ketään.

Katsoi hetken muualle, ja sitten takaisin oven reikään.

Säikähdin melkein hengiltäni. Näin kalpea ihoisen miehen, jolla oli ERITTÄIN pitkä hattu, pepsodent hymy, raudat suussa, punaista huulipunaa, ripsiväriä, ja viitta päällä.

Kiljahdin vahingossa. Mies koputti oveen.

Avasin, ja yritin rahoitella itseäni.

"Kuka sä oot?", kysyin hiljaa.

"Uusi naapurimme, Dr.Ell. Päätin tulla tervehtimään uusia naapureitani.", Ell sanoi hymyillen.

"Ei millään loukkauksel, mut oot aik pelottavan näköne. Voisiks näyttää kasvos?", kysyin hieman täristen.

"Toki. Ei minua kannata pelätä. Olen vain kolmekymppinen nuorukainen, joka on tullut petetyksi viisikymmentäyksi kertaa.", Ell naurahti, ja näytti sitten kasvojaan.

Olin nähnyt nuo kasvot ennekin.

"Näytät tutulta.", sanoin hieman epäröiden.

"Tottakai! Olemme nähneet painajaisissasi", mies sanoi oudosti.

"Hähhh?", kysäisin.

"Se oli vitsi!", mies vastasi naurahtaen.

"Ai.. Okei.."

"Mutta se ei ole vitsi, että olen kaapannut äitisi."

..

 

Tälläinen vähän pidempi osa tällä kertaa. Anteeksi tylsyys.