Tämmöinen osa. Yritin tehdä osasta mahd. pitkän, olkaa hyvät :-D

 

Säpsähdin.

"Anteeksi, erehdyttekste henkilöst?", kysäisin toivoneena, että Ell vastaisi myönteisesti.

"Valitettavasti..", Ell aloitti, ja purskahti nauruun.

"Olen isäsi, höpsö!", "Ell" sanoi hyvän tuulisesti.

"Ell" otti hattunsa pois, ja isäni punertavat hiukset tulivat esiin.

"Älä vittu säikäytä mua ikin enää noin pahasti!", vastasin kiukkuisena.

"Älä nyt leikistä suutu, Daina!", isä vastasi hymyillen ivallisesti.

Isäni on aina ollut ärsyttävä.

"BÖ!", kuului takaatani.

Katsoin taakseni, ja näin siellä pikkuveljeni.

"Sä senkin riiviö!", rupesin taas jahtaamaan tätä.

Nyt sain veljeni kiinni, 5 minuutin juoksun jälkeen. Olihan talosta sittenkin jotain hyötyä!

"No hö! Se oli isin idea! Mä lupaan olla kiltisti! Ja se sitä paitsi ei ollu tehty sitä tahaltee!" (kirjoitus_virheet tahalteen :D)

Ainiin! Unohdin kertoa, että perheemme on ruotsalainen, ja puoliksi saksalainen. Sen takia puheemme on välillä mitä on. Isämme on saksalainen, ja äiti ruotsalainen. Sisko on täysin ruotsalainen kylläkin..

"Mis äiti ja Vera(eli se ns. sisko :D) on?", kysyin hämmästyneenä.

"Eiks ne oo tääl?", isäni kysyi järkyttyneenä.

"Ainii, ne lähti ulos katteleen paikkoi, ja ettii teit.", vastasin nopeasti hymyillen.

"Ahaa.", isäni vastasi.

 

***

Puolen tunnin kuluttua ovi aukesi. Vera ja äitimme astui sisään.

"Siinähän te olette!", äiti sanoi helpotuksesta iloitsen.